Niin vain kesä meni ja syksykin on jo pitkällä menossa. Pennut muuttivat uusiin koteihinsa elokuussa ja meidän laumamme sai jatkoa omalla kasvatilla. B-pentueesta jäi kotiin Bollinger Boogie, joka sai kutsumanimekseen Viljo.

Olemme tässä kirjoitustauon aikana tavanneet pentuja, harjoitelleet Pikaa ja nauttineet ihan vain perusarjesta. Milli piipahti luonamme hetken aikaa kesällä, jonka aikana pyörähdimme kahdessa näyttelyssä ihan kivoin tuloksin. Pika-kokeet taitavat jäädä tältä syksyltä. En oikein tiedä mitä teen väärin, kun aina kun kuvittelen koirien olevan koe-kunnossa, ilmaantuu jotain uusia ongelmia. Kokeneemmat ovat kehoittaneet pitämään nyt pientä taukoa, että josko nuo ongelmat korjaantuisivat pienellä huililla. No .... katsotaan.

B-pennut starttaavat pentunäyttelyissä ensi kuun alussa. Olemme nyt käyneet niin harvakseltaan näyttelyissä, että on kiva mennä taas kehään ja tavata tuttuja niissä ympyröissä. Minun silmääni ipanoista on kehittymässä ihan kivan sirpakoita minimäykkyjä, katsotaan mitä tuomarit tuumivat. Kuulette siitä sitten jatkossa.

Alla otoksia syksyn lenkiltä täällä maalla. Voi kunpa voisimme joskus jäädä tänne. Koirat saisivat lenkkeillä useammin vapaana ja kyllä se vaan on niin, että sielu lepää näillä tutuilla poluilla ja hiljaisuus vie voiton arjen kiireestä ja taajama-alueen äänistä. Huoh ... ehkä vielä joskus.

 

Tutun aukon reunaa kulkee pieni polku ja siinä lauma tassuja.   Keppihullu Oona

Rakas vanha vihtapöksymme Vili, melkein 13 vuotta . Herra jaksaa kulkea vielä hyvin lauman mukana lenkeillä. Palautumiseen meneekin sitten puolet enemmän unta kuin nuoremmilta.

 

Tutulla kivellä rannassa haistellaan lintujen jättämiä hajuja.

 

Muut rannalla, Oona uimassa. Ihan sama mikä on veden lämpötila.

 

 

Viljo postailee

 

Syksyyn sopiva suojaväritys? 

Edwin yrittää ulvomalla saada kepin itselleen.