Terveystuloksia ja mökkikauden avaus.

Viime viikkoina meidän huushollissa on ollut jännitystä enemmän kuin tarpeeksi. Varasin keväällä Edwinille selkäkuvauksen ja kätevänä päätin käyttää siinä samalla reissulla myös Iiriksen silmätutkimuksissa. Paikkana oli Yes Viikissä. 20.4 kurvailimme sinne ja ensin oli vuorossa Iiris. Silmätutkimuksen suoritti eläinlääkäri Elina Rusanen ja tulos oli kaikkea muuta kuin odotettu. Arvasin ellin ilmeistä, että kaikki ei nyt ole hänen mielestään kunnossa. Yhdestä ylimääräisestä ripsestä hän kertoi heti tutkimuksen alkuvaiheessa, eli kyseessä oli distichiasis. Ok, mutta entä muuta?

Papereita kirjoittaessaan Rusanen kertoo, että hän epäilee Iiriksen vasemmassa silmässä olevan alkava PRA, koska hänen mielestään sen verisuonet ovat ohentuneet. Sanat olivat kuin isku vasten kasvoja. Kerron että cord1 testi on otettu ja siitä saatu tulos oli terve. Hän selittää, että sairauden voi aiheuttaa myös liuta muita geenejä ja niiden yhdistelmiä (joita ei vielä tiedetä), joten testi ei itsessään lupaa etteikö sairaus voisi tulla. Kävelen aulaan ja huomaan, että Edwin ja Jari ovat jo sieltä hävinneet. Minut opastetaan röntgenin luo, missä Edwin jo odottaakin tokkuraisena sisälle menoa.

Röntgen kuvien ottaminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Ihmisiä menee sisään ja ulos. Kuulen heidän pohtivan ääneen kuinka monta kuvia pitää ottaa, kaksi vai neljä ja onkohan otetut kuvat tarpeeksi hyviä. Minun ajatukset pyörivät vain Iiriksessä.

Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen minut pyydetään katsomaan kuvia. Lappalainen ei ehdi nyt sinne tulemaan, mutta katson kuvat toisen eläinlääkärin kanssa. Kuvistä näkee selvästi että kaularangassa on jotain sanomista, selkä näyttää aika hyvältä. Tarkemmat tulokset luvataan parin viikon sisällä.

Takaisintulomatkalla varaan Iirikselle ensimmäisen vapaan ajan silmätutkimuksiin Juha Pärnäselle, jonka luona ensimmäinenkin tutkimus suoritettiin. Saan ajan vasta 3.5. Väliin jäävät päivät ovat yhtä tuskaa. Huomaan yrittäväni keksiä koko ajan jotain tekemistä, jotta asia olisi edes hetken poissa mielestä. Onneksi rakkaat pikkumieheni järjestävät päiviin säpinää. Iltaisin hiljaisina hetkinä mietin pahimpia uhkakuvia mielessäni. Iiris meinasi kuolla kyynpuremaan, seuraavana kesänä tuli törmäys auton kanssa ja niistä molemmista selvittiin. Oliko nyt mahdollista että minun pitäisi ryhtyä varautumaan hänen sokeutumiseensa?!? Tutkin nettiä ja löydän viimeisen 5 vuoden aikana tutkituista pk minimäykyistä 1, jolla on todettu PRA ja 1, jolla sitä on epäilty. Olisiko meillä voinut käydä niin huono tuuri??

Edwinin selkäkuvauksen tulokset saapuvat viikko kuvausten jälkeen tuloksella K4. Kalkkeumia oli väleissä C4-C5, C5-C6, C6-C7 ja L2-L3. Tulos oli odotetun kaltainen.

Viimein koittaa 3.5. Ajamme Lahden eläinlääkäriaseman pihalle, otan Iiriksen autosta ja lähden kohti ovia. Mies naapurista huutaa ettei siellä ole enää eläinlääkäriä ja opastaa meidät uuteen osoitteeseen. Onneksi olemme kerrankin ajoissa! Meidät kutsutaan sisään ja selvitän Pärnäselle tilanteen. Ennen tutkimusta hän toteaa, että kuulostaa aika uskomattomalta rotu huomioonottaen ... katsotaan. Tutkittuaan molemmat silmät monta kertaa ja eri vekottimilla, hän toteaa ettei ole kolleegansa kanssa nyt yhtään samaa mieltä tässä PRA asiassa. Yhden ylimääräisen ripsen hän löytää myös, muttei mitään mikä viittaisi PRA:han. Hänen mielestään kaikki on muuten kuten pitääkin, eli silmät ovat distichiasista lukuunottamatta terveet. Tämän jälkeen hän neuvoo, kuinka haen vuoden päästä Rusasen lausunnosta silmäpaneeliin, joka on ainut paikka missä epäily voidaan kumota. Selvä, Kiitos. Voimme jatkaa Iirikselle tehtyjä suunnitelmia eteenpäin turvallisin mielin.

Viikko ennen pääsiäistä aloitimme mökkeilykauden Sulkavalla. Voi sitä riemua ja auringossa lekottelua. Alla muutamia otoksia.