Nuku Rauhassa Morris-pieni, vielä me taivaassa tavataan! 
Tämän kirjoituksen kirjoittaminen olisi tuntunut hyvin erilaiselta jos olisin kirjoittanut heti messarin jälkeen, kuten ensin suunnittelin. Silloin kaikki oli vielä hyvin. Nautin b-pentujen menestymisestä pentukehissä ja odotin innolla tulevaa vuotta. Tunnelma oli katossa.
Viikko ennen joulua kaikki kuitenkin muuttui ja muutaman päivän sisällä Sinisen Hetken Baileys Baron alias Morris sairastui, taisteli urheasti hengestään ja lopulta menehtyi IMHA:an 19.12.2011. Onni vaihtui pohjattomaan suruun. Kuinka kertoa kasvattinsa omistajille kuinka pahoillaan on tilanteesta. Mitkään sanat maailmassa eivät riitä sitä kertomaan. Totaalisen avuton olo on oikea ilmaisu siihen tilanteeseen ja tunteeseen. Rakas, iloinen ja aina niin leikkisä Morris oli poissa ja eikä mikään tulisi sitä enää muuttamaan.
Nyt kun tapahtuneesta on kulunut reilu pari viikkoa, on katkeruus väistynyt ja jäljellä kauniit muistot Morriksesta. Lohduttaudun tietämällä, että Morris sai elää elämänsä parhaassa mahdollisessa perheessä, nauttien touhukkaasta pikku-koiran elämästä. Pääsin seuraamaan hänen elämäänsä tavalla, josta en osannut unelmoidakaan.Siksi tuntuu kuin olisin menettänyt yhden omistani. Kiitos kaikesta Mira ja Timo , elän mukana surussanne ja toivon Teille kaikkea hyvää tulevaan! Morriksen sairaudesta lisää myöhemmin, kunhan sen aika tulee.
Viikko ennen sairastumistaan Morris kävi viimeiksiksi jääneissä näyttelyissä Latviassa upein tuloksin.
Lauantain näyttelyissä tuomarina oli Irina Poletaeva ja Morris oli ROP-pentu. Arvostelu: Good type and condition for the age. Promising head, scissor bite. Good topline and tail. Enough forechest for the age. Good angulations. Good movement. Promising coat.
Sunnuntaina tuomaroi Inese Pablaka ja Morris oli jälleen ROP-pentu. Arvostelu: Typical size. Good format. Beautiful, long head, good muzzle. Good neck. Today is looking a bit high on legs in front. Good length of body. Very good temperament. Good coat and colour.
Morris Latviassa, molempina päivinä Rodun paras pentu 
Joulukuun alussa messarissa kenneliämme edusti Pancho normaalikokoisissa mäykyissä. Pancho sai molempina päivinä EH:n ja hyvät arvostelut. Tuomareina olivat Dusan Paunovic Serbiasta ja Hans Boelaars Alankomaista. Hyvä Maiju ja Pancho! Olipa ihana nähdä teitä taas! 
Tänään vuoden viimeisenä päivänä on aika katsoa taaksepäin koko vuotta. Vuoden ehdottomia kohokohtia olivat B-pentujen syntymä, heille upeiden kotien löytyminen, Edwinin viimeisen sertin saaminen ja loppuvuoden pentunäyttelyt. Harmittamaan jäi epäonnistumiset Pika-kokeessa, sekä niiden harjoittelussa. Loppuvuoden murhenäytelmä oli raskas ja jätti paljon kysymyksiä, joihin yritetään etsiä vastauksia ensi vuoden puolella.
Tänään kävimme koirien kanssa metsälenkillä kauniin aurinkoisessa säässä. Viime yönä satoi lunta maan valkeaksi, kaikkialla oli kaunista ja hiljaista. Siihen tunnelmaan oli hyvä päättää tämä vuosi. Oikein hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille tutuille!! Tulkoon siitä edellistä parempi ja täyttyköön edes osa haaveistamme.
Kuvia tämän päivän lenkiltä.
Lähtiessä aurinko paistoi.
Vakioleikki, Oona juoksee karkuun kepin kanssa.
Edwinistä pari erityisen onnistunutta otosta.
Takaisin päin tullessa pakkanen nousi ja alkoi hämärtää.
Minun rakkaat
Tämän vuoden viimeinen näyttely-reissu suuntautui pirpanoiden kanssa kaapelitehtaalle. Päivä oli sateinen ja myrskyinen, juuri sopiva siis näyttelyille. Ainut miinuspuoli oli se, että pissatusreissun jälkeen tappijalat olivat puoleen runkoon asti ihan märkiä. 
Se ei näyttänyt kuitenkaan heidän menoaan haittaavan, mistä osoituksena upeat tulokset kehässä. Etukäteen en osannut edes unelmoida näin hienoista sijoituksista, joten päivän päätteeksi olin ihan ällikällä lyöty. Tärkeintä kuitenkin, että pirpanoilla oli hauskaa ja meillä kaksijalkaisilla kiva päivä. Iso Kiitos Mira ja Morris, Tiina, Debi, Wilma, Monica & kepot hyvästä seurasta ja siitä, että jaksoitte olla siellä koko pitkän päivän loppukehää venaten!! Kepoille erityis-Kiitos kuvaamisesta! Aira ... olipa kiva nähdä pitkästä aikaa. Kehissä taas tavataan!
Tuomarina hääri tällä kertaa kaikin puolin koiria kohtaan miellyttävä Jetta Tschokkinen. Pitkäkarvaisia kääpiömäykkyjä oli tällä kertaa yhteensä 8kpl. Alla lapsosten arvostelut ja kuvia päivästä. Pahoittelen kuvien laatua. Miun kamerassa ei oikein salama riitä noissa isoissa halleissa.
JA erityisesti ISOT ONNITTELUT MORRIKSELLE JA MIRALLE!!! KERRASSAAN UPEA SUORITUS! 
S.H Baileys Baron, BABY1, KP, ROP, RYP-3 : "5kk, hyvän kokoinen, hyvin kehittynyt urospentu. Hyväilmeinen pää. Hyvät silmät. Riittävä kaula. Toivoisin selvemmän eturinnan ja pidemmän rintakehän. Hyvä takaosa. Hieman suora lantio. Sujuvat, tasaiset liikkeet. Miellyttävä käytös."
S.H Bollinger Boogie, BABY2, KP: "5,5kk, hyvin kehittynyt, hyvänkokoinen pentu. Miellyttävä pää ja ilme, riittävä kaula. Toivoisin selvemmän eturinnan ja pidemmän rintakehän. Hyvä takaosa. Lupaava turkki ja väri. Hieman suora lantio. Liikkuu hyvin. Häntä nousee hieman liikkeessä. Reipas käytös."
S.H Ballantines Bonnie, BABY2: "5kk hyvän kokoinen, vielä kovin pentumainen narttu jolla miellyttävä pää. Hyvät silmät. Oikea purenta. Riittävä kaula. Eturinta saisi olla selvempi ja rintakehä pidempi. Hyvä takaosa joskin hieman lyhyt sääri. Kaunis karva ja väri. Oikea-asentoinen lantio. Sujuvat liikkeet. Tarvitsee hieman itsevarmuutta."
S.H Bourbon Bianca, BABY1, KP, VSP: "5kk kivan kokoinen narttupentu. Viehättävä pää ja ilme. Hyvä kaulan pituus. Eturinta saisi olla selvempi ja rintakehä pidempi. Suorat eturaajat. Hyvä takaosa. Hieman lyhyt sääri. Hyvä karva ja väri. Oikea-asentoinen lantio. Hyvät liikkeet. Kaipaa hiukan harjoitusta."
Kasvattajaryhmä, KASV1, KP, BIS-4: "Hyvä ryhmä tasaisia ja samantyyppisiä pentuja. Miellyttävät päät ja ilmeet. Etuosiin ja rintakehiin tulee kiinnittää huomiota. Kauniit karvat ja värit. Miellyttävät temperamentit. Onnea jatkoon."
Ensin urokset; vasemmalta Luchshügel Wee Mocha Cioccolato,Pikkuvilhin Calle, Morris ja Viljo.
Morris ja Viljo liikkeessä.
Pikku-tyttöjen sarja, vasemmalta Debi, Wilma ja Storfoten's Corina Olivia.
Tytöt liikkeessä. Sama järjestys edestä alkaen.
ROP Morris ja VSP Wilma.
Morris RYP-3
Ryhmä rämä venailee loppukehiä.
Kasvattajaryhmän esiarvostelu käynnissä.
Lopulta meidän nelikko BIS-4 paikalla.
Viime viikolla 5kk täyttäneet naperot kävivät esittäytymässä ensimmäistä kertaa tuomarille heti lauantaina messukeskuksessa. Tuomarina oli Karin Bergbom. Pitkäkarvaisia kääpiömäyriksiä oli yhteensä 9kpl. Meiltä mukana oli BABY-luokassa Debi, Wilma, Morris ja Viljo. Kehät olivat melkoisesti myöhässä, mutta silti pienet jaksoivat urheasti esiintyä vuoronsa tultua.
Ensin pojat kehään, joista Morris BABY1, KP, PU2 ja Viljo BABY2 , KP. Tämän jälkeen tytöt, joista Debi BABY1, KP, PN2 ja Wilma BABY2, KP. Lopuksi esitimme ensimmäistä kertaa ikinä Sinisen Hetken kasvattajaryhmän pennuilla. Palaute oli upeaa luettavaa, fiilikset ihan katossa! Enpä olisi osannut upeammasta startista edes haaveilla! Kiitos Mira- ja Tiina seurueineen, olette tehneet hienoa työtä koirienne kanssa. Kauniita ja komeita ovat nämä mäykynalut minun silmääni! Tästä on hyvä jatkaa!! Kiitos myös Elinalle ja Anulle kivasta päivästä. Alla pentujen omat- sekä kasvattaluokan arvostelu.
S.H Baileys Baron aka Morris: "Sulavalinjainen, tyylikäs pentu, Erittäin kaunis, ilmeikäs pää, tummat silmät. Hampaiden vaihto kesken. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvä luusto, käpälät ja rungonpituus. Hyvin kulmautunut takaa. Lupaava karva, mutta vielä niukka. Kauniit, tehokkaat liikkeet, joissa ryhti säilyy hyvin."
S.H Bollinger Boogie aka Viljo: "Seistessä kauniit ääriviivat, pikkupojan ilme. Hieman pyöreät silmät, hampaiden vaihto kesken. Hyvä kaula & ylälinja. Lapa saisi olla viistompi. Hyvä luusto, rungonpituus ja rintakehä. Erinomainen takaosa. Karva pentuvillassa. Hyvät takaliikkeet, edestä hieman raskaat. Miellyttävä luonne."
S.H Ballantines Bonnie aka Debi: "Miellyttävä pikku tyttö, kaunis ilmeikäs pää. Tummat silmät. Hampaiden vaihto kesken. Kaunis kaula, hyvä eturinta & luusto, hyvä eturungon pituus. Erinom. takakulmaukset. Lupaava karva. Kantaa häntänsä hyvin liikkeessä, liikkuu ikäisekseen hyvin, mutta ryhtiä saisi olla enemmän. Miellyttävä luonne."
S.H Bourbon Bianca aka Wilma: "Miellyttävä pikku tyttö. Hyvä pää, vahva kuono. Hampaat vaihtumassa. Hyvä kaula, eturinta. Kyynäreet löysät vielä. Luusto ok. Hyvän pituinen runko mutta lyhyt rintalasta. Hyvä häntä & hyvät takakulmaukset. Kaunis karva tulossa. Köyristää hieman selkäänsä liikkeessä. Liikkuu hyvin takaa ja edestä."
Kasvattajaluokka: "Ihastuttavia baby-koiria. Kaikki erinomaista rotutyyppiä. Kauniit liikkeet, kauniit päät ja ilmeet. Oikeat mittasuhteet. Lupaavat karvat. Miellyttävät luonteet. Onnea erinomaisesta kasvatustyöstä."
Naperot kasvattajaluokassa, vasemmalta; Morris, Viljo, Debi ja Wilma
Pitkin syksyä suunniteltu tapaaminen b-pentujen kanssa toteutui viime lauantaina Vantaalla. Paikalla olivat Wilma ja Debi Vantaalta-, Martta Juvalta-, Bablo Vantaalta-, Morris Tesjoelta- ja tietty Iiris-mamma ja Viljo kotijoukkoineen. Ohjelmassa oli vapaata vipellystä sisaruksien kesken, Pikaan tutustumista ja pientä näyttelyharjoitusta. 
Kiitos Paljon kaikille mukana olleille! Olen niin tyytyväinen, että kaikki pennut löysivät niin upeat kodit. Heistä näkee, että heitä on hoidettu rakkaudella. Voin vain tyytyväisenä seurata heidän kasvua ja kehitystään.
Meidän kameraamme tallentui pääasiassa vauhti-otoksia 
. Mikä ei ihme, kun ovat niin iloista ja liikkuvaista sakkia. Alla näitä vauhdikkaampia otoksia ja Wilman, Debin ja Bablon sivuilta löytyy päivitetyt ... vähän rauhallisemmat kuvat. Ensi lauantaina 4 pennuista starttaa kehät Helsingin pentunäyttelyssä. Niistä lisää ensi viikolla.
Yhteiskuva-otoksia ipanoista. Vasemmalta Debi, Wilma, Martta, Morris, Viljo ja Bablo.
Vauhtia kimpassa. Edessä Bablo ja Martta, takana Morris, Viljo ja Wilma.
Morris ja Viljo nahuaa.
Martta ja Viljo vauhdissa.
Sisarrakkautta, Debi ja Wilma.
Taustalla Morris ja Bablo. Debi tarkkailee menoa.
Välillä piti käydä aidalla haukkumassa isompia koiruuksia, jotka kävivät hämmästelemässä mäykkylauman menoa. Kuvassa Viljo ja Iiris.
Tällä kertaa "komentamassa" kävivät Wilma, Viljo ja Morris.
Aikaisemmin jo saaliiseen tutustuneet Morris, Martta ja Viljo tiesivät mitä saaliille tuli tehdä 
. Yllä Morris ja Viljo.
Nopeakinttuinen Morris vie saalista, muut seuraa hajua.
Morris ja äippä saaliilla.
Bablo ja Wilma tutustuivat näihin hajuihin ekaa kertaa.
Debi tuli siskon kanssa haistelemaan jäljelle jääneitä hajuja, kun saalis oli jo poissa.
Debi ja Bablo.
Niin vain kesä meni ja syksykin on jo pitkällä menossa. Pennut muuttivat uusiin koteihinsa elokuussa ja meidän laumamme sai jatkoa omalla kasvatilla. B-pentueesta jäi kotiin Bollinger Boogie, joka sai kutsumanimekseen Viljo.
Olemme tässä kirjoitustauon aikana tavanneet pentuja, harjoitelleet Pikaa ja nauttineet ihan vain perusarjesta. Milli piipahti luonamme hetken aikaa kesällä, jonka aikana pyörähdimme kahdessa näyttelyssä ihan kivoin tuloksin. Pika-kokeet taitavat jäädä tältä syksyltä. En oikein tiedä mitä teen väärin, kun aina kun kuvittelen koirien olevan koe-kunnossa, ilmaantuu jotain uusia ongelmia. Kokeneemmat ovat kehoittaneet pitämään nyt pientä taukoa, että josko nuo ongelmat korjaantuisivat pienellä huililla. No .... katsotaan.
B-pennut starttaavat pentunäyttelyissä ensi kuun alussa. Olemme nyt käyneet niin harvakseltaan näyttelyissä, että on kiva mennä taas kehään ja tavata tuttuja niissä ympyröissä. Minun silmääni ipanoista on kehittymässä ihan kivan sirpakoita minimäykkyjä, katsotaan mitä tuomarit tuumivat. Kuulette siitä sitten jatkossa.
Alla otoksia syksyn lenkiltä täällä maalla. Voi kunpa voisimme joskus jäädä tänne. Koirat saisivat lenkkeillä useammin vapaana ja kyllä se vaan on niin, että sielu lepää näillä tutuilla poluilla ja hiljaisuus vie voiton arjen kiireestä ja taajama-alueen äänistä. Huoh ... ehkä vielä joskus.
Tutun aukon reunaa kulkee pieni polku ja siinä lauma tassuja. Keppihullu Oona
Rakas vanha vihtapöksymme Vili, melkein 13 vuotta . Herra jaksaa kulkea vielä hyvin lauman mukana lenkeillä. Palautumiseen meneekin sitten puolet enemmän unta kuin nuoremmilta.
Tutulla kivellä rannassa haistellaan lintujen jättämiä hajuja.
Muut rannalla, Oona uimassa. Ihan sama mikä on veden lämpötila.
Viljo postailee
Syksyyn sopiva suojaväritys?
Edwin yrittää ulvomalla saada kepin itselleen.
Viime viikolla tuntui olevan jo ihan kesä. Ulkona oli polttavan kuuma ja järvivesi oli sopivan lämmintä uimiseen. Eilen ja tänään on satanut ihan kauheasti ja ulkona on hyytävän kylmä. Koirat käyvät nopeasti pihalla ja tulevat äkkiä takaisin petinsä lämpimään, lukuunottamatta Oonaa, jonka mielestä kaikki märkä on kivaa! Onneksi nämä sisälläolo-päivät antavat hyvän "tekosyyn" istua pentulaatikon reunalla pitkin päivää ja vain ihailla niitä ihanan täydelliseltä näyttäviä otuksia. Nautitaan nyt tästä hetkestä, luulenpa että hellettä piisaa vielä kesän mittaan ....
Alla otetut kuvat ovat viime viikon maanantailta, kun vietimme tuskaisen kuumaa päivää möksällä.
Iiris tuumailee jo tulevaa aikaa pentujen kanssa.
Edwin hakeutuneena varjoon. Lämmintä oli tosiaankin yli +30. Mutta mistä löytyy Oona?
Ylläri pylläri, vedestä tietenkin!
Viime viikkoina meidän huushollissa on ollut jännitystä enemmän kuin tarpeeksi. Varasin keväällä Edwinille selkäkuvauksen ja kätevänä päätin käyttää siinä samalla reissulla myös Iiriksen silmätutkimuksissa. Paikkana oli Yes Viikissä. 20.4 kurvailimme sinne ja ensin oli vuorossa Iiris. Silmätutkimuksen suoritti eläinlääkäri Elina Rusanen ja tulos oli kaikkea muuta kuin odotettu. Arvasin ellin ilmeistä, että kaikki ei nyt ole hänen mielestään kunnossa. Yhdestä ylimääräisestä ripsestä hän kertoi heti tutkimuksen alkuvaiheessa, eli kyseessä oli distichiasis. Ok, mutta entä muuta?
Papereita kirjoittaessaan Rusanen kertoo, että hän epäilee Iiriksen vasemmassa silmässä olevan alkava PRA, koska hänen mielestään sen verisuonet ovat ohentuneet. Sanat olivat kuin isku vasten kasvoja. Kerron että cord1 testi on otettu ja siitä saatu tulos oli terve. Hän selittää, että sairauden voi aiheuttaa myös liuta muita geenejä ja niiden yhdistelmiä (joita ei vielä tiedetä), joten testi ei itsessään lupaa etteikö sairaus voisi tulla. Kävelen aulaan ja huomaan, että Edwin ja Jari ovat jo sieltä hävinneet. Minut opastetaan röntgenin luo, missä Edwin jo odottaakin tokkuraisena sisälle menoa.
Röntgen kuvien ottaminen tuntuu kestävän ikuisuuden. Ihmisiä menee sisään ja ulos. Kuulen heidän pohtivan ääneen kuinka monta kuvia pitää ottaa, kaksi vai neljä ja onkohan otetut kuvat tarpeeksi hyviä. Minun ajatukset pyörivät vain Iiriksessä.
Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen minut pyydetään katsomaan kuvia. Lappalainen ei ehdi nyt sinne tulemaan, mutta katson kuvat toisen eläinlääkärin kanssa. Kuvistä näkee selvästi että kaularangassa on jotain sanomista, selkä näyttää aika hyvältä. Tarkemmat tulokset luvataan parin viikon sisällä.
Takaisintulomatkalla varaan Iirikselle ensimmäisen vapaan ajan silmätutkimuksiin Juha Pärnäselle, jonka luona ensimmäinenkin tutkimus suoritettiin. Saan ajan vasta 3.5. Väliin jäävät päivät ovat yhtä tuskaa. Huomaan yrittäväni keksiä koko ajan jotain tekemistä, jotta asia olisi edes hetken poissa mielestä. Onneksi rakkaat pikkumieheni järjestävät päiviin säpinää. Iltaisin hiljaisina hetkinä mietin pahimpia uhkakuvia mielessäni. Iiris meinasi kuolla kyynpuremaan, seuraavana kesänä tuli törmäys auton kanssa ja niistä molemmista selvittiin. Oliko nyt mahdollista että minun pitäisi ryhtyä varautumaan hänen sokeutumiseensa?!? Tutkin nettiä ja löydän viimeisen 5 vuoden aikana tutkituista pk minimäykyistä 1, jolla on todettu PRA ja 1, jolla sitä on epäilty. Olisiko meillä voinut käydä niin huono tuuri??
Edwinin selkäkuvauksen tulokset saapuvat viikko kuvausten jälkeen tuloksella K4. Kalkkeumia oli väleissä C4-C5, C5-C6, C6-C7 ja L2-L3. Tulos oli odotetun kaltainen.
Viimein koittaa 3.5. Ajamme Lahden eläinlääkäriaseman pihalle, otan Iiriksen autosta ja lähden kohti ovia. Mies naapurista huutaa ettei siellä ole enää eläinlääkäriä ja opastaa meidät uuteen osoitteeseen. Onneksi olemme kerrankin ajoissa! Meidät kutsutaan sisään ja selvitän Pärnäselle tilanteen. Ennen tutkimusta hän toteaa, että kuulostaa aika uskomattomalta rotu huomioonottaen ... katsotaan. Tutkittuaan molemmat silmät monta kertaa ja eri vekottimilla, hän toteaa ettei ole kolleegansa kanssa nyt yhtään samaa mieltä tässä PRA asiassa. Yhden ylimääräisen ripsen hän löytää myös, muttei mitään mikä viittaisi PRA:han. Hänen mielestään kaikki on muuten kuten pitääkin, eli silmät ovat distichiasista lukuunottamatta terveet. Tämän jälkeen hän neuvoo, kuinka haen vuoden päästä Rusasen lausunnosta silmäpaneeliin, joka on ainut paikka missä epäily voidaan kumota. Selvä, Kiitos. Voimme jatkaa Iirikselle tehtyjä suunnitelmia eteenpäin turvallisin mielin.
Viikko ennen pääsiäistä aloitimme mökkeilykauden Sulkavalla. Voi sitä riemua ja auringossa lekottelua. Alla muutamia otoksia.
Minne menee ensimmäisenä lansu? Edwin toteaa, että hänelle riittää vielä pelkkä varpaiden kastelu.
Ikuinen oksien pureskelija, Pipari.
Kolmikko palaa haukkumasta kuviteltua tulijaa. Huomaa Vilin ihanasti harmaantuneet korvat.
Mamma nautiskelee. Vielä ei mahdu kunnolla uimaan jään takia.
Kuisti suorassa kuvaaja vinossa
Huhtikuun alussa korkkasimme tämän vuoden näyttelykauden käyntiin Viron maalla Rakveressa. Kokoonpanoon kuului tällä kertaa meiltä Edwin ja Iiris ja pohjoisen poppoo Maiju ja Teppo, kera portugalin vesikoira Dex. Matka alkoi perjantaina, kun alkuillasta ylitimme lahden ja lähdimme Tallinnasta kohti Nelijärven leirintäaluetta. Majapaikkamme löytyi pienen hapuilun jälkeen. Navigaattori näytti hyvin ihan viime metreille asti, mutta leirintäalueen pihaan johtava tie oli siltäkin hukassa. Onneksi 5 minuuttia meidän jälkeemme tuli 7 suomalaisten autoa etsien samaa paikkaa ja ajaen yhtä harhaan kuin mekin Viimein oikea tie perille ja vastassa odotti positiivinen yllätys majapaikan suhteen. Majoituimme hirsimökkiin, joka vastasi tarpeeseen enemmän kuin hyvin ja oli ihan naurettavan halpa.
Loppuillasta koirien pesu ja kaikki valmiiksi aamun aikaista herätystä varten. Pääsimme kokeilemaan Maijulla mukana ollutta "oikeaa" koirien fööniä ... törkeän hyvä! Sellainen täytyy saada, niin saa omatkin kutrit vaivatta kuivaksi 
Lauantai aamu valkeni aurinkoisena, mutta kylmänä. Näyttelypaikka oli hulppea liikuntahalli, jonne oli saatu hyvän kokoiset kehät. Päivämme avasi Dex ollen VSP ja saavuttaen SERTin myötä EST MVA arvon. HUIKEAA!!! Meillä kehään meni ensin Edwin, josta tuomari Anca Giura tykkäsi PU1 verran. Iiris taituroi nartuissa itsensä sijalle PN2 saaden ensimmäisen Viron SERTinsä. Lopuksi kehään Edwin ja junnunarttu Storfoten's XS Ivana. Mamman poika oli tyylikkään kehän kiertämisen jälkeen ROP.
Hyvin pikaisesti napattu ROP-VSP kuva.
Muutaman tunnin odottelun jälkeen alkoi ryhmäkehät. Olimme saaneet jo monta kertaa taputtaa suomalaisten hienolle menestykselle ennen omaa kehäämme. Sitten meidän vuoro. Ihme kyllä tässä vaiheessa ei enää jännittänyt. Pari kierrosta ympäri ja koirat riviin. Siinä vaiheessa kun tuomarin avustaja pyysi näyttämään numeroa tiesin, että tänään meitä onnistaa enemmänkin. Sitten ruvettiin jännittämään korva höröllä. Lopulta Edwin sijoittui ryhmässä kolmanneksi, mikä oli ihan älyttömän hienosti!!! Tämän jälkeen auton nokka kohti majapaikkaa ja hetki lepoa ennen vielä aikaisempaa herätystä.
Edwin RYP3
Sunnuntaina mäykyt olivat ensin. Tuomarina hääri Tomasz Borkowski, jolla olimme käyneet aikaisemminkin. Edwin oli jälleen PU1 ja Iiris myös toistamiseen PN2. Loppukehässä osat vaihtuivat edelliseen päivään verrattuna ja narttujen voittaja Storfoten's XS Ivana oli tällä kertaa ROP ja Edwin VSP. Ihan huippu päivä meille tämäkin! Sitten jännäsimme vielä Dexin kehää. Anca Giura piti Dexiä erinomaisena ja teki hänestä ROP:in. Tiddidii, Upea Dex!
Väsynyttä, mutta onnellistä sakkia saapui viimeisellä lautalla Suomeen vielä sunnuntaina. Poliisit halusivat vielä hauskuuttaa matkustajia puhalluttamalla kaikki lautasta tulevat autoilijat, joten siinähän kesti ennen kuin pääsimme kotiin. Matkanjohtaja Kaartinen kiittää Maikkia ja Teppoa hulvattomasta reissusta!! Kiva jos ilkeette lähteä vielä uudestaankin. Lupaan pysyä poissa vääristä kehistä ja ohjastaa vankkurimme kohti oikean mökin valoja!
Vaikka kovat pakkaset piinasivat meitä Sulkavalla lomaillessamme, emme kuitenkaan jääneet sisätiloihin. Mäykyt -tai ainakin meidän mäykyt- eivät ole kovin kylmän arkoja. Fleecepuvut päälle ja marakatit ovat aina valmiina lenkille Yli 25 asteen pakkasessakin Edwin olisi halunnut olla vain ulkona. Kävimme useampana päivänä lenkillä jäällä, missä aurinko paistoi ja ympärillä oli ihanan hiljaista. Alla otoksia näistä lenkeistä.
Ensimmäisen kerran ehdimme lenkille vasta auringon laskiessa.
Seuraavalla kerralla ehdimme jäälle jo päivällä. Yön ja aamun paukkupakkaset olivat pistäneet pupujussukatkin liikkeelle ja niiden jälkiä piti seurata ja pöllyttää kaislikossa
Myös Oonan täytyy tutkia näitä jälkiä, koska mäykytkin tutkii. Eihän mamma niistä mitään ymmärrä.
Isoin edellä ja pienet perässä... aina
